(Sorry, feeling lazy today, so this entry is only in Finnish.)
Erilaisten tapahtumien järkkääminen on äärettömän turhauttavaa touhua. On tullut empiiristen kokeiden kautta se käsitys, että ihmiset haluavat, että:
- tapahtuma on mieluiten lauantaina, koska arkisin pitää herätä aikaisin töihin ansaitsemaan lisäpennosia kvartaalimiljonääreille
- tapahtuman pitää olla mediaseksikäs, eli sitä on haipattu viikkokaupalla bulevardilehdistössä ja kaapelikanavilla
- liput ovat halvat tai sisäänpääsy mieluiten ilmainen, mutta paikalla täytyy kuitenkin olla huippuluokan nimiä esiintymässä livenä (DJ:t ovat vain se pakollinen paha, pääaterian vihannekset jotka voi jättää syömättä -- ellei kyseessä ole jokin trendibiittiä pyörittävä superstarahuora), mielellään ulkomaan eläviä, jotka ovat tuttuja kaikista trendikkäistä maailman lehdistä
- paikalle voi tulla mahdollisimman myöhään, aikaisintaan vasta keskiyön jälkeen, että ehtii vetää kotona kunnon pohjat
- paikalla -- joka on tupaten täynnä, tuli sisään sitten mihin aikaan tahansa -- on (kaikkien omien tuttavien lisäksi) kaikki kaupungin viileimmät, seksikkäimmät ja ihquimmat naamat, joiden kanssa voi mennä harrastamaan irtoseksiä illan lopuksi
- ja näiden pitää kaikkien vetää mahdollisimman paljon viinaa illan aikana, jotta taskulaskimiaan räpelöivät ohjelmapäällikötkin ovat tyytyväisiä, että antavat lisää noita himoittuja lauantai-iltoja tapahtuman järjestäjille
Mutta kannattaa muistaa, että sitten kahden-, kolmenkymmenen vuoden päästä, kun tapahtuman järjestäjä on jo kaikesta kumuloituneesta turhautumisesta ehtinyt juoda itsensä hengiltä tai vetää itsensä jojoon, erilaisten historiikkien kirjoittajat -- ja yleensä oman aikansa underground-tapahtumille nihkeät aikakausjulkaisutkin -- muistelevat lämmöllä näitä maineikkaita tapahtumia esiintyjineen ja niiden nyt postuumissa maineessa paistattelevia legendaarisia järjestäjähahmoja.
t: pHinn, epäonnekseen vielä elävien kirjoissa
No comments:
Post a Comment