Tapahtumien järjestämisestä itse

(Sorry, feeling lazy today, so this entry is only in Finnish.)

Erilaisten tapahtumien järkkääminen on äärettömän turhauttavaa touhua. On tullut empiiristen kokeiden kautta se käsitys, että ihmiset haluavat, että:

- tapahtuma on mieluiten lauantaina, koska arkisin pitää herätä aikaisin töihin ansaitsemaan lisäpennosia kvartaalimiljonääreille
- tapahtuman pitää olla mediaseksikäs, eli sitä on haipattu viikkokaupalla bulevardilehdistössä ja kaapelikanavilla
- liput ovat halvat tai sisäänpääsy mieluiten ilmainen, mutta paikalla täytyy kuitenkin olla huippuluokan nimiä esiintymässä livenä (DJ:t ovat vain se pakollinen paha, pääaterian vihannekset jotka voi jättää syömättä -- ellei kyseessä ole jokin trendibiittiä pyörittävä superstarahuora), mielellään ulkomaan eläviä, jotka ovat tuttuja kaikista trendikkäistä maailman lehdistä
- paikalle voi tulla mahdollisimman myöhään, aikaisintaan vasta keskiyön jälkeen, että ehtii vetää kotona kunnon pohjat
- paikalla -- joka on tupaten täynnä, tuli sisään sitten mihin aikaan tahansa -- on (kaikkien omien tuttavien lisäksi) kaikki kaupungin viileimmät, seksikkäimmät ja ihquimmat naamat, joiden kanssa voi mennä harrastamaan irtoseksiä illan lopuksi
- ja näiden pitää kaikkien vetää mahdollisimman paljon viinaa illan aikana, jotta taskulaskimiaan räpelöivät ohjelmapäällikötkin ovat tyytyväisiä, että antavat lisää noita himoittuja lauantai-iltoja tapahtuman järjestäjille

Mutta kannattaa muistaa, että sitten kahden-, kolmenkymmenen vuoden päästä, kun tapahtuman järjestäjä on jo kaikesta kumuloituneesta turhautumisesta ehtinyt juoda itsensä hengiltä tai vetää itsensä jojoon, erilaisten historiikkien kirjoittajat -- ja yleensä oman aikansa underground-tapahtumille nihkeät aikakausjulkaisutkin -- muistelevat lämmöllä näitä maineikkaita tapahtumia esiintyjineen ja niiden nyt postuumissa maineessa paistattelevia legendaarisia järjestäjähahmoja.

t: pHinn, epäonnekseen vielä elävien kirjoissa